Frédéric Chopin (1810–1849): Balladi nro 4 f-molli op. 52
 Jasmin Fors, piano

Frédéric Chopin (1810–1849) oli aikansa suurimpia ja omaperäisimpiä taiteilijoita, joka hämmensi ja liikutti aikalaisiaan ainutlaatuisella ilmaisuvoimaisella musiikillaan ja pianismillaan. Chopinin musiikin ja soiton ominaisuuksilla – mm. laulullisuudella, rohkealla harmonialla, herkästi nyansoidulla dynamiikalla, intohimoisella virtuoottisuudella, hienostuneisuudella, runollisuudella ja tempo rubatolla (rytmiin liittyvän ajankäytön hienovarainen muuntelu ja muotoilu musiikin fraasien rikastamiseksi) – hän loi oman maailmansa, jossa piano instrumenttina sai ensi kertaa täyttymyksensä. ”Cannon buried in flowers”, kuvaili Schumann osuvasti Chopinin musiikkia.

Chopin eli taiteensa huippua säveltäessään neljättä ja viimeistä Balladiaan f-mollissa, opus 52, vuonna 1842. Samana vuonna syntyi mm. Poloneesi As, opus 53 ja Scherzo E, opus 54.

Balladi oli keskiajalla yksinkertainen ja kertova tanssilaulu, joka kehittyi ja muuntui vuosisatojen kuluessa kirjalliseksi ilmiöksi ja runoilijoiden suosimaksi muodoksi. Erään määritelmän mukaan balladi on eeppis-lyyrinen runo, joka kertoo traagisen tarinan. Runojen pohjalta tehtyjä sävellyksiä alettiin kutsumaan balladeiksi 1700-luvun puolivälistä lähtien.

Monet maailmankirjallisuuden merkittävimmistä balladeista syntyivät romantiikan aikana (esim. Goethe, Shiller, Heinrich Heine, Walter Scott, John Keats). Chopinin otaksuttiin saaneen innoituksensa puolalaisen runoilijan Adam Mickiewiczin balladeista.

Chopinin musiikillinen maailma ei mahtunut yksittäisiin jo olemassaoleviin sävellysmuotohin ja on mahdollista että hän otti nimen käyttöön vapautuakseen niistä.

Kaiken kaikkiaan, opus 52 tuo mieleeni Guy de Pourtalès’n loihtimat sanat Chopinin omasta soitosta ja musiikista:

”Sitten soittimesta kohosi ääni, jota kukaan ei vielä koskaan ollut kuullut. Kuitenkin jokainen tunsi siinä oman sisimpänsä valituksen. Se ei ollut kertomusta eikä loistavaa kommentointia, vaan elämän yksinkertainen laulu, rehellinen tunnustus, erään sydämen aidoin sävel.” 

–JF