Nuottijulkaisu "Pianokimara 2013"  on ilmestynyt myyntiin vuoden 2013 lopussa ja tarjoaa pianisteille kiehtovien kappaleiden kirjon uutta suomalaista pianomusiikkia.


Kokoelmaan on koottu yhdeksältä suomalaiselta nykysäveltäjältä yhteensä 13 pianokappaletta vuosilta 1998-2013.  Suurin osa kappaleista on kirjoitettu vuoden 2010 jälkeen ja ne sopivat pianistin ohjelmistoon musiikkiopistotasolta alkaen.


Harjoittelun tueksi julkaisussa on mukana CD-levy, jossa omat tulkintani kokoelman kappaleista. Pianovihko on saatavissa mm. nuottikauppa Ostinatosta, F-Musiikista tai suoraan Uusinta Kustannusosakeyhtiön kautta.

Pianokimara 2013

13 kappaletta vuosilta 1998-2013,

9 suomalaista säveltäjää:


Markus Fagerudd / Jasmin Fors /

Osmo Honkanen / Mika Kuuskankare /

Max Savikangas / Lauri Toivio /

Tuomas Turriago / Jennah Vainio /

Harri Wessman


© 2013 Uusinta Kustannusosakeyhtiö

Tammikuu 2014

Huhtikuu 2014

Runoilija Jenni Haukio

55 x 46 cm, öljyväri kankaalle, 2013–14

Uusin hiljattain valmistunut työni on runoilija Jenni Haukion muotokuva.


Taustan pääväreiksi yhdistyvät maalauksessa laventeli ja kulta. Korkean kirjapinon ja kirjan äärellä istuvaa runoilijaa ympäröi ovaali, kultareunuksinen medaljonki, jota vuorostaan koristavat okran eri väreillä maalatut oksat kullattuine lehtineen.


Muotokuvan keskiössä voisi ajatella olevan runoilijan henkilökohtainen tuokio kirjallisuuden äärellä. Kirjapino ja pieni punarinta oksalla ovat maalaukseen lisättyjä attribuutteja, ns. tunnuskuvia.


Alas asti ulottuva kaulakoru helmillä ja hopeisella lintuhäkillä yhdistää medaljongin ulkopuolellakin esiintyvän lintuteeman.

Kesäakvarelli

” Lemmikkifantasia ”

vesiväri ja guassi paperille, 2014


Romanttinen lemmikki-aiheinen sommitelma on maalattu lemmikeistä kertovan runon siivittämänä ja iloisesta inspiraatiosta vesiväreihin. Sommitelmaa elähdyttävät loistokultasiipi, ritariperhonen ja sinisiipi.

”Syyskesän idylli”

16 x 16 cm, öljy kankaalle, 2014


Tämän myöhäiskesän öljyvärityön olen maalannut melko hennoin ja ohennetuin värein. Siinä on ripaus vesivärimäistä eteerisyyttä, mutta myös öljyväreille ominaista kermaisen täyteläistä pintaa.


Syntyi kullankarheiden viljantähkien, lepattavan terälehtisen puuteriruusun ja ritariperhosen idyllinen sommitelma, jonka värimaailmaa rikastuttavat hehkuvan punertavat ruusunnuput ja taivaansinessä liihottavat sinisiivet.

Elokuu 2014

Kesäkuu 2014

Arkisto 3

Bio

Arkisto

Cantus Artificiosus


Vanha taiteilija istui yksin ateljeessaan kumartuneena piirustuspaperinsa ylle. Hän hieroi ohimoitaan ja ihmetteli huokaisten miten oli joskus pystynyt loihtimaan kankaalle viehättävän hiussuortuvan, leuan monimuotoisen kaaren, eläväiset kasvot mittasuhteineen...


Ja jälleen hän aloitti matkan alusta. Nöyränä ja uteliaana hän kuljetti kynäänsä paperin pinnalla, aluksi tunnustellen ja etsien, mutta vähitellen yhä määrätietoisemmin ja sulavammin. Aivan kuin taiteilija olisi totellut ulkopuolelta tulevia käskyjä.


Mitä näkyvämmäksi muotoutui hahmo paperilla, sen omapäisemmäksi kävi taiteilijan luomus.


- Ei, alahuuleni varjo on kuin pehmeää samettia, silti läpikuultavaa. Jos yhtäkkiä kääntäisin katseeni, varjon täytyy saada elää. Ethän liimaa sitä huulilleni… Kultaseni, katso leukani kaarta. Sekin elää ja kaartuu välillä laveana, välillä ohuena ja hentona päättyäkseen kaunismuotoiseen korvaan. Olet huomioinut silmäni… ne todella ovat hiukan surulliset, sillä minulla on tällä hetkellä murheita. Mutta lisääthän vielä tummuutta, saattoi paperille syntyvä olento kuiskutella.


- Kyllä, kyllä, koetan tehdä parhaani. Mutta malta nyt, en meinaa pysyä perässäsi, mutisi vanha taiteilija itsekseen uppoutuen kynänsä liikkeisiin.


- Hiukseni… valo varjoineen kaartelee soljuvasti, sillä pidän luonnollisuudesta. Voi!, olenhan sentään hurmaava, enkö olekin?


- Olet hurmaava, vastasi taiteilija ja jatkoi sinnikkäästi työtänsä. Illan hämärtyessä hän oli säpsähtäen pannut merkille painostavan hiljaisuuden. - Missä olet? Tarvitsen neuvojasi, vanhus äännähti hiljaa. Kukaan ei vastannut, vain kynttilä sihisi hetken kosteuttaan. - Menen hetkeksi lepäämään ja katson piirustusta uudelleen paremmassa valossa heti aamun valjetessa, päätti vanhus pyyhkäisten pehmeällä kankaalla piirroksen pintaa, juuri hiusten tummimman varjon kohdalta. - Silkkiä..., hän ajatteli väsyneenä ennenkuin sulki silmänsä unelle.


Hetken päästä kuului vieno ääni pimeydestä:

- Kiitos...


Pitkään uurastanut taiteilija, joka juuri nyt nukkui rauhallisesti saadakseen voimiaan takaisin, ei vielä tiennyt työnsä olevan valmis.


-JF

Englantilainen kirjailija Virginia Woolf

(1882-1941)

30 x 20 cm, lyijykynä paperille, 2014

9. marraskuuta 2014

Arkisto 3